Nopea toimitus 2-7 päivää
Kotimainen turvallinen verkkokauppa
Asiakaspalvelu myös puhelimitse ark. 9–16
Ilmainen toimitus yli 250 €
Moni lääkärin määräämä pistoshoito toteutetaan nykyään kotona. B12-vitamiini, veren hyytymistä estävät lääkkeet, osa reumalääkkeistä ja monet biologiset lääkkeet pistetään joko lihakseen tai ihon alle, ja pistäjänä on potilas itse, omainen tai kotihoidon hoitaja. Sekä lihakseen pistäminen että ihon alle pistäminen on opittavissa, mutta pienillä yksityiskohdilla on iso merkitys: väärän pituinen neula voi jättää lääkkeen väärään kudokseen, väärä pistoskohta voi osua hermoon ja ampullin lasinsiru voi päätyä ruiskuun.
Tämä opas käy läpi koko ketjun: miten lihakseen ja ihon alle pistäminen eroavat, mikä pistoskohta sopii mihinkin, miten neula ja ruisku valitaan, miten lääke vedetään ampullista ja injektiopullosta, miten pistos annetaan vaihe vaiheelta ja miten käytetyt neulat hävitetään. Mukana on oma osio B12-pistoksesta, joka on tavallinen pitkäaikainen lihaspistoshoito.
Lue tämä ensin. Opas ei korvaa lääkärin määräystä, lääkkeen pakkausselostetta eikä terveydenhuollon ammattilaisen antamaa ohjausta. Pistä vain lääkettä, joka on sinulle määrätty, ja harjoittele ensimmäinen pistos hoitajan kanssa. Jos lääkkeesi pakkausselosteessa on eri ohje kuin tässä oppaassa, noudata pakkausselostetta ja hoitavan yksikön ohjetta.
Lääkkeen antoreitti ei ole pistäjän valittavissa. Se määräytyy lääkkeen mukaan, ja se lukee pakkausselosteessa. Reitti kannattaa silti ymmärtää, koska se ratkaisee kaiken muun: neulan pituuden, pistokulman, pistoskohdan ja sen, kuinka paljon lääkettä voi pistää kerralla.
Lihakseen annettu lääke imeytyy nopeammin kuin ihon alle annettu, koska lihaksessa on vilkkaampi verenkierto, ja lihakseen mahtuu myös suurempi määrä lääkettä. Näin asia on kuvattu Hoitotyön tutkimussäätiön Hotus-hoitosuosituksessa. Ihonalainen pistos taas imeytyy tasaisemmin ja hitaammin, mikä sopii esimerkiksi insuliinille ja hepariineille.
| Ominaisuus | Lihakseen (i.m.) | Ihon alle (s.c.) |
|---|---|---|
| Mihin lääke menee | Lihaskudokseen. Neulan kärjen pitää yltää vähintään 5 mm lihaksen sisälle | Ihon ja lihaksen väliseen rasvakudokseen |
| Imeytyminen | Nopeampi, lihaksen verenkierto on vilkas | Hitaampi ja tasaisempi |
| Lääkemäärä kerralla | Suurempi. Aikuisen reisilihakseen enintään noin 5 ml, olkavarteen enintään noin 2 ml | Pieni. Tarkka enimmäismäärä lääkkeen ohjeen mukaan |
| Pistokulma | 90 astetta eli kohtisuoraan | 90 astetta ihopoimuun. Hyvin hoikalla 45 astetta |
| Tyypillinen neula | 21-23G, pituus 25-40 mm, ylipainoisella pidempi | 25-29G, pituus 12-16 mm |
| Esimerkkejä | B12-vitamiini, osa rokotteista, osa pitkävaikutteisista lääkkeistä | Insuliini, hepariinit, osa biologisista lääkkeistä ja metotreksaattivalmisteista |
| Suurin riski | Liian lyhyt neula, jolloin lääke jää ihonalaiskudokseen. Väärä pistoskohta ja hermovaurio | Liian pitkä neula tai väärä kulma, jolloin lääke menee lihakseen. Samaan kohtaan pistäminen |
Jos lihakseen tarkoitettu lääke jää ihonalaiskudokseen, se ei vaikuta odotetulla tavalla. Hotus-hoitosuosituksen mukaan lääkeaine voi tällöin aiheuttaa tulehduksen, märkäpesäkkeen tai kudosvaurion. Siksi neulan pituus ei ole yksityiskohta vaan pistoksen onnistumisen tärkein yksittäinen tekijä.
Ensimmäinen pistos kannattaa aina tehdä hoitajan ohjauksessa. Ohjauskerralla ei vain katsota tekniikkaa, vaan sovitaan asioista, joita tämä opas ei voi puolestasi ratkaista. Vie ohjauskäynnille tämä kysymyslista:
Kun nämä on sovittu, kotona tehtävä pistos on toistettava rutiini eikä arvailua. Kirjaa vastaukset ylös ja säilytä ne tarvikkeiden kanssa.
Kotipistokseen tarvitaan muutama tarvike, ja jokaisella on oma tehtävänsä. Mitään ei kannata jättää pois säästösyistä, koska yksittäisen pistoksen tarvikkeet maksavat alle euron.
| Tarvike | Tehtävä | Valinnan peruste |
|---|---|---|
| Ruisku | Lääkkeen annostelu | Koko lääkemäärän mukaan. 1 ml:n annokselle yleensä 2 ml ruisku, pienille annoksille 1 ml ruisku |
| Suodatin- eli vetoneula | Lääkkeen vetäminen lasiampullista ilman lasinsiruja | Tylppä neula, jossa 5 mikrometrin suodatin. Käytetään vain vetämiseen, ei pistämiseen |
| Pistosneula | Varsinainen pistos | Pituus pistoskohdan ja ihonalaiskudoksen paksuuden mukaan. Aina uusi ja terävä |
| Injektiopyyhe | Ihon ja injektiopullon kumitulpan puhdistus | Yksittäispakattu alkoholipyyhe |
| Käsihuuhde | Käsien desinfiointi ennen tarvikkeiden käsittelyä | Alkoholipitoinen käsihuuhde |
| Laastari tai taitos | Pistoskohdan painaminen ja suojaus | Pieni muovi- tai kangaslaastari |
| Riskijäteastia | Käytetyn neulan ja ruiskun turvallinen säilytys | Kotiin riittää 0,4-2 litran astia. Pidä pistäessä käden ulottuvilla |
Koko valikoima löytyy osastolta injektio ja näytteenotto. Laajempi vertailu neulojen ja ruiskujen teknisistä ominaisuuksista, kuten gauge-koodeista, luer- ja luer lock -liitännöistä ja turvaneuloista, on koottu injektioneulojen ja ruiskujen valintaoppaaseen.
Ruiskun koko valitaan annoksen mukaan. Periaate on, että annos mahtuu ruiskuun väljästi, mutta ei häviä liian suurelle asteikolle. Jos 0,3 ml:n annos vedetään 5 ml:n ruiskuun, asteikon väli on niin karkea, ettei annosta pysty lukemaan tarkasti. Jos taas 1 ml:n annos vedetään 1 ml:n ruiskuun, ilmakuplan poistamiselle ei jää tilaa.
| Annos | Sopiva ruisku | Tyypillinen käyttö |
|---|---|---|
| 0,1-0,5 ml | 1 ml ruisku, jossa tarkka asteikko | Pienet ihonalaiset annokset |
| 0,5-1 ml | 1 ml tai 2 ml ruisku | Ihonalaiset ja lihaksensisäiset pistokset |
| 1 ml | 2 ml ruisku | B12-vitamiini ja muut 1 ml:n ampullit lihakseen |
| 1,5-2,5 ml | 3 ml ruisku | Suuremmat lihaksensisäiset annokset |
| 3-5 ml | 5 ml ruisku | Suuret lihaspistokset, yleensä reiteen tai pakaran sivulle |
Kaksi muuta ominaisuutta vaikuttaa käyttöön. Luer lock -ruiskussa neula kierretään kiinni, jolloin se ei voi irrota paksua lääkettä ruiskutettaessa. Tavallisessa luer-ruiskussa neula painetaan kiinni, mikä riittää useimpiin kotipistoksiin. Kolmiosaisen ruiskun männässä on kumitiiviste, joka tekee liikkeestä tasaisemman ja helpottaa hidasta ruiskutusta.
Pieniin ihonalaisiin annoksiin käytetään 1 ml:n ruiskua. Tarkkuusruiskussa männän rakenne on sellainen, että ruiskuun jää pistoksen jälkeen mahdollisimman vähän lääkettä, mikä on merkityksellistä kalliissa tai hyvin pienissä annoksissa. Insuliinille on omat, yksikköasteikolla varustetut ruiskunsa, joita käsitellään erikseen insuliinin pistämisen oppaassa.
Neulasta ilmoitetaan kaksi lukua: paksuus gauge-lukuna (G) ja pituus millimetreinä. Mitä suurempi gauge-luku, sitä ohuempi neula. Paksuus vaikuttaa ruiskutuksen helppouteen ja kipuun, pituus siihen, mihin kudokseen lääke päätyy. Kotipistoksessa pituus on tärkeämpi.
Hotus-hoitosuosituksen mukaan neulan kärjen tulee yltää vähintään 5 mm lihaksen sisälle. Tarvittava pituus riippuu siis ihonalaisen rasvakudoksen paksuudesta, joka vaihtelee painon, sukupuolen ja pistoskohdan mukaan. Naisilla ihonalaiskudos on keskimäärin paksumpi kuin miehillä.
| Pistoskohta | Tavallinen neula | Milloin tarvitaan pidempi |
|---|---|---|
| Reiden ulkosyrjä, lihakseen | 23G 25 mm tai 22-21G 32-40 mm | Kun reidessä on runsaasti ihonalaiskudosta |
| Pakaran sivu, lihakseen | 21-22G 38-40 mm | Hotus: yli 38 mm, jos painoindeksi on naisilla vähintään 25 tai miehillä vähintään 30. Ylipainoisilla suositellaan yli 50 mm neulaa |
| Olkavarsi, lihakseen | 23-25G 25 mm | Harvoin. Hyvin hoikalla voidaan käyttää lyhyempää, pituuden ratkaisee ohjaava hoitaja |
| Ihon alle | 25-27G 13-16 mm tai 29G 12 mm | Ei pidempää. Hoikalla käytetään 45 asteen kulmaa |
| Lääkkeen vetäminen | 18G 40 mm tai suodatinneula | Ei koske pistämistä, vetoneulalla ei koskaan pistetä |
Hotus-suosituksen kuvassa lihasinjektion tavallisina kokoina esitetään 25G 0,5 x 25 mm, 23G 0,6 x 25 mm, 22G 0,7 x 40-50 mm, 21G 0,8 x 40 mm ja lääkkeen vetämiseen 18G 1,2 x 40 mm. Alla olevat neulat vastaavat näitä kokoja. Pisin lihasneula valikoimassamme on 50 mm. Jos tarvitset sitä pidemmän, sovi siitä hoitavan yksikön kanssa.
Ihonalaisiin pistoksiin sopivat lyhyet ja ohuet neulat. 29G on ohuin ja yleensä kivuttomin, mutta paksumpi lääke kulkee siitä hitaasti. 25-27G on hyvä kompromissi useimpiin ihonalaisiin lääkkeisiin.
Kaikki neulakoot löytyvät osastolta injektioneulat. Neulojen värikoodit ja gauge-luvut on esitetty kokonaisuudessaan neulojen ja ruiskujen valintaoppaassa.
Lihakseen pistos voidaan antaa reiteen, pakaran sivulle tai olkavarteen. Kohdan valintaan vaikuttavat lääkemäärä, se pistääkö potilas itse vai toinen henkilö, sekä hermojen ja verisuonten sijainti. Hotus-hoitosuosituksen mukaan hartialihasta käytetään yleisimmin pienille lääkemäärille ja rokotteille, kun taas reisilihas soveltuu isommillekin määrille ja reisilihas soveltuu myös itsepistämiseen.
| Pistoskohta | Sopii itse pistämiseen | Lääkemäärä aikuisella | Huomioitavaa |
|---|---|---|---|
| Reiden ulkosyrjä ulompi reisilihas |
Kyllä, ensisijainen kohta itse pistettäessä | Enintään noin 5 ml | Helppo nähdä ja ylettää istuen. Iso lihas, jossa ei ole suuria hermoja pistoskohdan alueella |
| Pakaran sivu ventrogluteaalinen alue |
Yleensä ei, kohdan paikantaminen vaatii toisen henkilön | Suurehkot määrät | Hotus-suosituksen ensisijainen pakarakohta. Kauempana hermoista, vähemmän kipua ja ohuempi ihonalaiskudos kuin pakaran takaosassa |
| Olkavarsi hartialihas |
Hankala, vain toisella kädellä | Enintään noin 2 ml | Pieni lihas. Sopii pienille määrille, kun pistäjänä on toinen henkilö |
| Pakaran takaosa dorsogluteaalinen alue |
Ei | Ei suositella | Hotus: hermovaurion riski, sillä alueella kulkee iskiashermo. Lääke voi myös jäädä ihonalaiskudokseen |
Istu tuolilla jalat rentoina. Etsi reiden ulkosyrjältä lonkan luinen kohouma ja polven yläreuna. Jaa niiden välinen matka mielessäsi kolmeen yhtä suureen osaan. Pistoskohta on keskimmäisessä kolmanneksessa, reiden etu- ja ulkosyrjän välissä. Reiden sisäpinnalle ei pistetä, koska siellä kulkevat suuret verisuonet ja hermot.
Vaihda puolta joka pistoksella, ja siirry saman reiden sisällä muutama senttimetri edellisestä kohdasta. Toistuva pistäminen täsmälleen samaan kohtaan aiheuttaa arkuutta ja kovettumia.
Potilas makaa kyljellään tai selällään. Pistäjä asettaa kämmenensä reisiluun yläosan luiselle ulokkeelle eli isolle sarvennoiselle. Oikealle puolelle pistettäessä käytetään vasenta kättä ja päinvastoin. Etusormi osoittaa suoliluun etuyläkärkeen eli lantion etuosan luiseen kohoumaan, ja keskisormi levitetään suoliluun harjua pitkin taaksepäin. Pistoskohta on sormien väliin jäävän V-muotoisen alueen keskellä.
Kohdan paikantaminen on helppo oppia, mutta se kannattaa harjoitella hoitajan kanssa. Hotus-suositus korostaa, että hermojen sijainti käydään läpi aina pakarapistoksen ohjauksen yhteydessä.
Hartialihas on olkavarren yläosassa. Etsi olkapään luinen reuna eli olkalisäke ja mittaa siitä noin kolme sormenleveyttä alaspäin. Pistoskohta on lihaksen paksuimmassa kohdassa, olkavarren ulkosyrjän keskellä. Liian alas tai liian taakse pistäminen lisää hermoon osumisen riskiä. Käsivarren tulee olla rento ja hartialihas paljaana, ei hihan alla.
Monet lihakseen pistettävät lääkkeet, kuten B12-vitamiini, toimitetaan lasiampulleissa. Ampullin avaaminen synnyttää pieniä lasinsiruja, jotka voivat päätyä ruiskuun, jos lääke vedetään tavallisella neulalla. Siksi esimerkiksi Cohemin-injektionesteen valmisteyhteenvedossa suositellaan suodatinneulan käyttöä: injektioneste vedetään ruiskuun suodatinneulalla, minkä jälkeen neula vaihdetaan toiseen neulaan lihakseen antamista varten.
Suodatinneula on tylppä, eikä sillä voi pistää, mikä on myös turvallisuusetu. Tavallista 18G neulaa käytetään lääkkeen vetämiseen injektiopullosta, jossa lasinsiruja ei synny.
Injektiopullossa on kumitulppa, jonka läpi lääke vedetään. Menetelmä poikkeaa ampullista kahdessa kohdassa: tulppa puhdistetaan, ja pulloon ruiskutetaan ilmaa ennen vetämistä, jotta pulloon ei synny alipainetta.
Monikäyttöisen pullon avaamispäivä merkitään pulloon, ja pullo säilytetään pakkausselosteen ohjeen mukaan. Jokaista annosta varten käytetään aina uusi ruisku ja uusi neula.
Lihakseen pistäminen etenee aina samassa järjestyksessä riippumatta siitä, pistätkö itse vai pistääkö toinen henkilö. Varaa pistokselle rauhallinen hetki, hyvä valaistus ja puhdas, tasainen alusta tarvikkeille.
Pistospäiväkirja kannattaa pitää alusta asti. Kun pistoksia on harvoin, esimerkiksi kuukausien välein, edellisen kerran pistoskohta ja päivämäärä unohtuvat helposti. Yksinkertainen muistiinpano estää pistämästä samaan kohtaan ja auttaa hoitajaa arvioimaan hoidon toteutumista.
Ihonalainen pistos on tekniikaltaan helpompi kuin lihaspistos, koska neula on lyhyt eikä pistoskohdan paikantaminen vaadi luisia maamerkkejä. Tärkeintä on pistoskohtien järjestelmällinen vaihtelu.
Pistoskohdat ihon alle ovat vatsan alue, reiden etu- ja ulkosyrjä, olkavarren ulkosyrjä ja pakaran yläosa. Vatsaan pistettäessä jätetään navan ympäriltä muutaman senttimetrin alue vapaaksi. Arpiin, luomiin, mustelmiin ja kovettumiin ei pistetä.
Jos samalle pienelle alueelle pistetään toistuvasti, ihonalaiskudokseen syntyy kovettumia, joista lääke imeytyy epätasaisesti. Tästä syystä pistoskohtaa vaihdellaan järjestelmällisesti. Insuliinin pistoskohtien kierrätys ja imeytymisnopeuden erot on käyty läpi tarkemmin insuliinin pistämisen oppaassa.
B12-vitamiinin pistoshoito on tavallinen pitkäaikainen lihaspistoshoito. Sitä käytetään pernisiöösin anemian ja muiden B12-vitamiinin puutostilojen hoitoon silloin, kun suun kautta otettava korvaushoito ei riitä. Terveyskirjaston mukaan B12-vitamiini annetaan tavallisesti pistoksina, jolloin sen pääsy elimistöön on varmaa, mutta tablettihoito on myös mahdollinen ja jopa suositeltava erityisesti silloin, kun B12-vitamiinin saanti ravinnosta on riittämätöntä. Hoitomuodosta päättää aina lääkäri.
Suomessa B12-pistoksissa käytetään hydroksokobalamiinia, esimerkiksi Cohemin- ja Cohemin Depot -injektionesteitä. Valmisteiden ohjeet eroavat toisistaan, joten alla oleva taulukko koskee nimenomaan Cohemin 1 mg/ml -injektionestettä. Sen valmisteyhteenvedosta kotipistäjän kannalta olennaiset tiedot ovat:
| Asia | Mitä valmisteyhteenveto sanoo | Mitä se tarkoittaa käytännössä |
|---|---|---|
| Antotapa | Injektio lihakseen | Pistetään lihakseen, ei ihon alle. Neulan pituus valitaan lihaspistoksen mukaan |
| Pakkaus | Lasiampulli 1 ml, pakkauksessa 3 tai 5 ampullia | Yksi ampulli on yksi annos. Ruiskuksi sopii 2 ml ruisku |
| Vetäminen | Suodatinneulan käyttöä suositellaan lasinsirujen välttämiseksi. Neula vaihdetaan ennen pistämistä | Jokaiseen pistokseen tarvitaan suodatinneula ja erillinen pistosneula |
| Ampullin avaaminen | Avataan kahdella kädellä peukalolla ampullin sinistä pistettä painaen | Oikea tekniikka estää terävät lasireunat ja lasinsirut |
| Säilytys | Jääkaapissa 2-8 °C. Ei saa jäätyä | Ei jääkaapin pakastelokeron lähelle eikä oven säilytyslokeroon, jossa lämpötila vaihtelee |
| Annostelu | Aloitusvaiheessa pistos 2-3 päivän välein kahden viikon ajan, sen jälkeen 3-4 kuukauden välein | Oma pistosvälisi on lääkärin määräämä. Terveyskirjaston mukaan ylläpitoon riittää yleensä pistos 1-3 kuukauden välein |
Tarkista säilytys ja pistosväli oman valmisteesi pakkausselosteesta. Taulukon jääkaappisäilytys ja pistosvälit koskevat Cohemin-injektionestettä. Cohemin Depot -valmisteen pakkausselosteessa säilytysohje on erilainen, ja myös pistosväli voi erota. Jos et ole varma, kumpi valmiste sinulla on, katso nimi pakkauksesta tai kysy apteekista.
Tärkeä huomio: Coheminin pakkausselosteen mukaan lääkkeen antaa sairaanhoitaja, terveydenhoitaja tai lääkäri. Jos B12-pistokset on tarkoitus toteuttaa kotona itse tai omaisen avulla, sovi siitä hoitavan lääkärin tai hoitajan kanssa ja pyydä ohjattu harjoittelukerta. Älä aloita B12-pistoksia omatoimisesti: valmisteyhteenvedon mukaan hydroksokobalamiinia ei suositella ennen kuin diagnoosi on varmistettu, koska hoito voi peittää muihin puutostiloihin liittyviä oireita.
| Tarvike yhtä pistosta varten | Esimerkki valikoimasta | Hinta per kappale |
|---|---|---|
| 2 ml ruisku | BD Emerald 2 ml, 100 kpl | 0,12 € |
| Suodatinneula | SOL-M lääkkeenvetoneula 18G, 5 µm suodatin, 100 kpl | 0,24 € |
| Pistosneula | BD Microlance 21G 40 mm, 100 kpl | 0,06 € |
| Injektiopyyhe | Yksittäispakattu alkoholipyyhe, 100 kpl | 0,03 € |
| Laastari | Leukoplast muovilaastari 19 x 72 mm, 100 kpl | 0,14 € |
| Yhteensä | 0,59 € |
Hinnat ilman arvonlisäveroa. Arvonlisäveron (25,5 %) kanssa yhden pistoksen tarvikkeet maksavat noin 0,73 €.
Tarvikkeiden hinta pistosta kohden jää siis selvästi alle euron. Koska ylläpitovaiheessa pistoksia on vuodessa noin 3-12, sadan kappaleen pakkaus riittää yksittäiselle käyttäjälle pitkään. Tarkista siksi steriilien tarvikkeiden viimeinen käyttöpäivä ennen jokaista pistosta ja säilytä pakkaukset kuivassa ja huoneenlämmössä.
Pistosneulan pituus valitaan pistoskohdan mukaan. Reiteen hoikalle aikuiselle riittää usein 23G 25 mm, pakaran sivulle tarvitaan yleensä 38-40 mm, ja ylipainoisella pidempi. Taulukon 40 mm neula on esimerkki, ei ohje sinun neulasi pituudeksi.
Hanki myös riskijäteastia ennen ensimmäistä pistosta. Käytetty suodatinneula ja pistosneula laitetaan heti astiaan, joten sen on oltava valmiina pistäessä. Pieni astia riittää, kun pistoksia on harvoin, ja täysi astia viedään suljettuna apteekkiin.
Pistokseen liittyy yleisesti hetkellistä kipua ja kirvelyä, mutta sen voimakkuuteen voi vaikuttaa. Hotus-suosituksen mukaan oikealla tekniikalla ja pistoskohdalla voidaan välttää pistoksen komplikaatioita, ja potilaat kokevat pakaran sivun vähemmän kivuliaaksi kuin pakaran takaosan.
Pieni arkuus ja punoitus pistoskohdassa kuuluvat asiaan ja häviävät yleensä vuorokauden tai kahden kuluessa. Osa oireista kuitenkin vaatii yhteydenottoa. Hotus-suosituksen mukaan pakaralihaspistoksen aiheuttaman hermovaurion oireet voivat ilmaantua viiveellä, joten raajan oireisiin kannattaa kiinnittää huomiota myös seuraavina päivinä.
| Tilanne | Oireet | Mitä teet |
|---|---|---|
| Normaali reaktio | Lievä arkuus, pieni punoitus, pieni mustelma, hetkellinen kirvely tai kutina | Seuraa. Häviää yleensä 1-2 vuorokaudessa |
| Ota yhteyttä hoitopaikkaan | Punoitus laajenee, pistoskohta on kuuma ja turvonnut, siitä erittyy märkää, tulee kuumetta, tai pistoskohtaan jää päiviksi kova ja kipeä kyhmy | Soita hoitavaan yksikköön tai terveyskeskukseen samana päivänä. Kyse voi olla tulehduksesta tai märkäpesäkkeestä |
| Ota yhteyttä hoitopaikkaan | Säteilevä kipu, tunnottomuus, pistely tai heikkous pistetyn puolen raajassa, myös päivien viiveellä | Ota yhteyttä samana päivänä. Kerro pistoskohta ja neulan pituus |
| Soita 112 | Hengenahdistus, huulten tai kasvojen turpoaminen, laaja nokkosihottuma, voimakas huimaus tai pyörtyminen pian pistoksen jälkeen | Soita hätänumeroon. Kyse voi olla vakavasta allergisesta reaktiosta |
Allerginen reaktio voi tulla myös lääkkeeseen, jota on pistetty aiemmin ongelmitta. Esimerkiksi hydroksokobalamiinin valmisteyhteenvedossa todetaan, että yliherkkyysreaktio voi ilmetä pitkäänkin jatkuneen hoidon jälkeen. B12-pistoksen jälkeen virtsa voi värjäytyä punertavaksi, mikä on valmisteyhteenvedossa mainittu haittavaikutus eikä sinänsä vaarallinen merkki.
| Virhe | Seuraus | Oikea tapa |
|---|---|---|
| Liian lyhyt neula lihaspistoksessa | Lääke jää ihonalaiskudokseen, vaikutus heikkenee, voi syntyä tulehdus tai märkäpesäke | Pituus pistoskohdan ja painon mukaan. Ylipainoisella pidempi neula |
| Pistäminen pakaran takaosaan | Iskiashermon vaurion riski | Pakaraan pistettäessä pakaran sivu. Itse pistettäessä reisi |
| Lääkkeen vetäminen ampullista tavallisella neulalla | Lasinsiruja voi päätyä ruiskuun | Suodatinneula, jos lääkkeen ohje sitä suosittaa |
| Pistäminen samalla neulalla, jolla lääke vedettiin | Tylsä neula, kivuliaampi pistos. Suodatinneulalla pistäminen ei edes onnistu | Neula vaihdetaan aina ennen pistämistä |
| Pistäminen märän alkoholin läpi | Kirvely | Anna ihon kuivua kokonaan |
| Pistäminen aina samaan kohtaan | Arkuus, kovettumat, epätasainen imeytyminen | Puolen ja kohdan vaihtelu, pistospäiväkirja |
| Suojahylsyn laittaminen takaisin | Neulanpistotapaturma | Neula suoraan riskijäteastiaan ilman hylsyä |
| Neulan uudelleenkäyttö | Infektioriski, tylsä neula, kipu | Jokaiseen pistokseen uusi steriili ruisku ja neula |
| Käytetyt neulat sekajätteeseen | Jätehuollon työntekijän pistotapaturma | Suljettu astia apteekkiin |
Terveyskylän ohjeen mukaan käytetyt neulat ja ruiskut ovat tartuntavaarallista jätettä. Ne pakataan suljettuun astiaan, esimerkiksi muovipulloon tai -purkkiin, ja viedään apteekkiin hävitettäväksi. Tartuntavaarallisen jätteen joukkoon ei saa pakata muita jätteitä, eikä sitä saa laittaa muun jätteen sekaan.
Tyhjä muovipullo kelpaa hätätilassa, mutta varsinainen riskijäteastia on turvallisempi: sen seinämä ei läpäise neulaa, aukko on mitoitettu niin, ettei neulaa tarvitse sovittaa sisään sormilla, ja kansi lukittuu lopullisesti. Kotikäyttöön riittää pieni, 0,4-2 litran astia.
Kaikki riskijäteastiat löytyvät osastolta riskijäteastiat ja ihonpuhdistukseen tarkoitetut tuotteet osastolta ihonpuhdistustuffot.
Omaishoitajalle tai kotihoidon hoitajalle sattuva neulanpistotapaturma on harvinainen, jos neula laitetaan suoraan riskijäteastiaan. Jos niin kuitenkin käy, toimi heti:
Hoivayksikössä ja kotihoidossa noudatetaan lisäksi työnantajan omaa neulanpistotapaturmaohjetta. Turvaneulat ja turvaruiskut pienentävät tapaturmariskiä erityisesti silloin, kun pistäjä vaihtuu usein.
Hoivayksikössä ja kotihoidossa injektioiden antaminen perustuu yksikön lääkehoitosuunnitelmaan ja hoitajan osaamisen varmistamiseen. Tarvikehankinnassa kannattaa huomioida muutama asia, jotka yksittäinen kotipistäjä voi ohittaa:
Laajemmat hankintaohjeet hoivayksikölle löytyvät sairaalatarvikkeiden hankintaoppaasta. Kertakäyttökäsineet löytyvät osastolta tutkimuskäsineet ja käsihuuhteet osastolta käsihuuhteet.
Voi, jos lääkäri on määrännyt pistoshoidon ja hoitaja on ohjannut tekniikan. Hotus-hoitosuosituksen mukaan reisilihas soveltuu myös itsepistämiseen. Kohta on helppo nähdä, ja siihen ylettää istuen. Pakaran sivulle ja olkavarteen pistäminen onnistuu yleensä vain toisen henkilön avulla.
Lihakseen pistetään reiden ulkosyrjään, pakaran sivulle eli ventrogluteaaliselle alueelle tai olkavarren hartialihakseen. Pakaran takaosaa ei suositella hermovaurion riskin vuoksi. Itse pistettäessä ensisijainen kohta on reisi.
Jaa reiden ulkosyrjä lonkan luisen kohouman ja polven yläreunan välillä kolmeen yhtä suureen osaan. Pistoskohta on keskimmäisessä kolmanneksessa, reiden etu- ja ulkosyrjän välissä. Reiden sisäpinnalle ei pistetä.
Pakaran takaosan alueella kulkee iskiashermo, ja pistokseen liittyy hermovaurion riski. Lisäksi ihonalaiskudos on siellä paksumpaa, joten lääke voi jäädä ihonalaiskudokseen. Hotus-hoitosuositus suosittaa pakaraan pistettäessä ensisijaisesti pakaran sivua.
Se on pakaran sivulla oleva alue, jossa lääke pistetään pieneen tai keskimmäiseen pakaralihakseen. Kohta paikannetaan asettamalla kämmen reisiluun isolle sarvennoiselle, etusormi suoliluun etuyläkärkeen ja keskisormi suoliluun harjua pitkin. Pistoskohta on sormien väliin jäävän V-alueen keskellä.
Neulan kärjen tulee yltää vähintään 5 mm lihaksen sisälle. Pakaran sivulle käytetään yleensä 38-40 mm neulaa, reiteen hoikalle aikuiselle usein 25-40 mm ja olkavarteen 25 mm. Pituus valitaan aina ihonalaiskudoksen paksuuden mukaan.
Usein kyllä. Hotus-hoitosuositus koskee pakaralihakseen pistämistä: sen mukaan neulan pituuden tulee olla yli 38 mm, jos painoindeksi on naisilla vähintään 25 tai miehillä vähintään 30, ja ylipainoisilla suositellaan yli 50 mm neulaa. Muuten lääke voi jäädä ihonalaiskudokseen. Reiteen tai olkavarteen sopivan neulan pituuden arvioi ohjaava hoitaja.
Lääke ei vaikuta odotetulla tavalla, koska se imeytyy eri tavalla kuin lihaksesta. Hotus-hoitosuosituksen mukaan ihonalaiskudokseen joutunut lääkeaine voi aiheuttaa tulehduksen, märkäpesäkkeen tai kudosvaurion. Tämän vuoksi neulan pituus on tärkeä.
Gauge eli G kertoo neulan paksuuden. Mitä suurempi luku, sitä ohuempi neula: 29G on hyvin ohut ihonalaisneula ja 18G paksu neula lääkkeen vetämiseen. Lihaspistoksissa käytetään yleensä 21-23G ja ihonalaisissa 25-29G neuloja.
B12-injektioneste on yleensä 1 ml:n ampullissa, joten sopiva ruisku on 2 ml. Siihen annos mahtuu väljästi, ilmakuplan poistamiselle jää tilaa ja asteikko on silti riittävän tarkka.
Lasiampullin avaamisesta voi syntyä pieniä lasinsiruja. Cohemin-injektionesteen valmisteyhteenvedossa suositellaan suodatinneulan käyttöä lasinsirujen välttämiseksi: liuos vedetään ruiskuun suodatinneulalla, minkä jälkeen neula vaihdetaan toiseen neulaan pistämistä varten.
Ei. Suodatinneula on tylppä ja tarkoitettu vain lääkkeen vetämiseen. Se vaihdetaan aina pistosneulaan ennen pistämistä, ja käytetty suodatinneula laitetaan suoraan riskijäteastiaan.
Kopauta ensin neste pois ampullin kaulasta. Pidä runko-osasta kiinni toisella kädellä ja kaulaosasta toisella, ja paina peukalolla ampullin merkittyä pistettä niin, että kaula katkeaa poispäin itsestäsi. Suojaa sormet taitoksella.
Kyllä. Ampullista vetämiseen käytetään suodatinneulaa, jolla ei voi pistää, ja injektiopullon kumitulpan läpäiseminen tylsyttää tavallisen neulan kärkeä. Uusi terävä neula tekee pistoksesta vähemmän kivuliaan.
Ohje vaihtelee. THL:n rokotusohjeissa aspiraatiota ei edellytetä, eikä sen hyödystä rokotuksissa ole näyttöä. Lääkeinjektioissa noudata lääkkeen ohjetta ja hoitajalta saamaasi ohjausta.
Noudata saamaasi ohjetta. Jos iho puhdistetaan alkoholipyyhkeellä, sen on annettava kuivua kokonaan ennen pistämistä, koska märkä alkoholi kulkeutuu neulan mukana pistoskanavaan ja kirvelee.
Lihakseen pistetään 90 asteen kulmassa eli kohtisuoraan ihoon nähden. Neula pistetään yhdellä nopealla liikkeellä, ja siitä jätetään muutama millimetri näkyviin.
Hitaasti ja tasaisesti. Hidas ruiskutus antaa lihakselle aikaa venyä ja vähentää kipua. Ruiskutuksen jälkeen odotetaan muutama sekunti ennen neulan vetämistä, jotta lääke ehtii levitä kudokseen.
Z-tekniikassa pistoskohdan iho vedetään ennen pistämistä noin 2-3 cm sivuun ja pidetään siinä ruiskutuksen ajan. Kun iho vapautetaan, pistoskanava sulkeutuu vinoksi eikä lääke pääse vuotamaan takaisin ihon alle. Käytä tekniikkaa, jos hoitaja on sen ohjannut.
Yleensä ei tarvitse. Pistoskohtaa painetaan kevyesti puhtaalla taitoksella, ja tarvittaessa siihen laitetaan laastari. Joidenkin lääkkeiden kohdalla hierominen on erikseen kielletty, joten tarkista lääkkeen ohje.
Aikuisen reisilihakseen voidaan pistää enintään noin 5 ml ja olkavarteen enintään noin 2 ml. Hartialihas on pieni, joten sitä käytetään lähinnä pienille määrille ja rokotteille. Lääkkeen määrän ratkaisee aina lääkärin määräys.
Lihakseen pistetty lääke imeytyy nopeammin ja lihakseen mahtuu suurempi määrä. Ihon alle pistetty lääke imeytyy hitaammin ja tasaisemmin. Lihaspistoksessa käytetään pidempää neulaa ja 90 asteen kulmaa, ihonalaisessa lyhyttä neulaa ihopoimuun.
Ihon alle pistetään vatsan alueelle, reiden etu- ja ulkosyrjään, olkavarren ulkosyrjään tai pakaran yläosaan. Vatsaan pistettäessä jätetään navan ympäriltä muutaman senttimetrin alue vapaaksi. Arpiin, luomiin ja kovettumiin ei pistetä.
Ihopoimuun pistetään yleensä 90 asteen kulmassa. Hyvin hoikalla tai jos neula on pitkä suhteessa ihonalaiskudoksen paksuuteen, hoitaja voi ohjata 45 asteen kulman, jotta lääke ei mene lihakseen.
Ei aina. Joissakin esitäytetyissä ruiskuissa ilmakuplaa ei poisteta, koska se kuuluu annosteluun ja varmistaa, että koko annos tulee ruiskutettua. Lue esitäytetyn ruiskun pakkausseloste ja noudata sitä.
Toistuvasti samaan kohtaan pistäminen aiheuttaa arkuutta ja ihonalaiskudoksen kovettumia, joista lääke imeytyy epätasaisesti. Vaihtele puolta joka kerta ja siirry saman alueen sisällä muutama senttimetri edellisestä kohdasta.
Tulehdukseen viittaavat laajeneva punoitus, kuumotus, turvotus, märkä eritys, kuume tai kova ja kipeä kyhmy, joka ei häviä päivissä. Ota tällöin yhteyttä hoitopaikkaan samana päivänä.
Säteilevä kipu, tunnottomuus, pistely tai heikkous pistetyn puolen raajassa voivat viitata hermoärsytykseen. Ota yhteyttä hoitopaikkaan samana päivänä. Hotus-suosituksen mukaan hermovaurion oireet voivat ilmaantua myös viiveellä.
Soita 112, jos pian pistoksen jälkeen ilmaantuu hengenahdistusta, huulten tai kasvojen turpoamista, laaja nokkosihottuma, voimakasta huimausta tai pyörtyminen. Ne voivat olla merkkejä vakavasta allergisesta reaktiosta.
Ei pidä. B12-pistoshoito aloitetaan lääkärin määräyksestä. Hydroksokobalamiinin valmisteyhteenvedon mukaan valmistetta ei suositella ennen kuin diagnoosi on varmistettu, koska hoito voi peittää muihin puutostiloihin liittyviä oireita.
Coheminin pakkausselosteen mukaan lääkkeen antaa sairaanhoitaja, terveydenhoitaja tai lääkäri. Jos pistokset on tarkoitus toteuttaa kotona, siitä sovitaan hoitavan lääkärin tai hoitajan kanssa, ja ensimmäinen pistos harjoitellaan ohjatusti.
Suomessa käytettävät hydroksokobalamiinivalmisteet, kuten Cohemin ja Cohemin Depot, annetaan valmisteiden ohjeiden mukaan injektiona lihakseen. Siksi neulan pituus valitaan lihaspistoksen mukaan.
Hoidon alussa pistoksia annetaan tiheästi ja sen jälkeen harvemmin. Terveyskirjaston mukaan ylläpitoon riittää yleensä pistos 1-3 kuukauden välein, ja Coheminin valmisteyhteenvedossa ylläpitoväli on 3-4 kuukautta. Pistosväli vaihtelee valmisteen ja hoitotilanteen mukaan, joten noudata aina omaa hoito-ohjettasi.
Säilytysohje riippuu valmisteesta, joten tarkista se oman valmisteesi pakkausselosteesta. Esimerkiksi Cohemin-injektioneste säilytetään valmisteyhteenvedon mukaan jääkaapissa 2-8 asteessa, eikä se saa jäätyä, joten ampullit pidetään poissa pakastelokeron läheltä. Cohemin Depot -valmisteen säilytysohje on erilainen.
Hydroksokobalamiini-injektioneste on kirkas punainen liuos. Jos liuos on sameaa tai siinä on hiukkasia, sitä ei käytetä.
Virtsan värjäytyminen on hydroksokobalamiinin valmisteyhteenvedossa mainittu haittavaikutus. Se johtuu punaisesta vitamiinista eikä sinänsä ole vaarallinen merkki. Muista oireista kannattaa kertoa hoitavalle taholle.
Yhden pistoksen tarvikkeet eli 2 ml ruisku, suodatinneula, pistosneula, injektiopyyhe ja laastari maksavat valikoimamme hinnoilla yhteensä noin 0,59 euroa ilman arvonlisäveroa eli noin 0,73 euroa arvonlisäveron kanssa.
Ei. Jokaiseen pistokseen käytetään uusi steriili ruisku ja uusi neula. Uudelleenkäyttö aiheuttaa infektioriskin, ja neulan kärki tylsyy käytössä.
Terveyskylän ohjeen mukaan käytetyt neulat ja ruiskut pakataan suljettuun astiaan, kuten riskijäteastiaan tai muovipulloon, ja viedään apteekkiin hävitettäväksi. Niitä ei laiteta sekajätteeseen.
Kyllä, apteekit ottavat vastaan suljettuun astiaan pakatut käytetyt neulat ja ruiskut. Käytäntö voi vaihdella paikkakunnittain, joten tarkista oman apteekkisi ohje.
Tukeva, suljettava muovipullo kelpaa. Riskijäteastia on kuitenkin turvallisempi, koska sen seinämä ei läpäise neulaa, aukko on mitoitettu neuloille ja kansi lukittuu lopullisesti.
Ei. Suojuksen laittaminen takaisin on tavallinen neulanpistotapaturman syy. Käytetty neula laitetaan heti suoraan riskijäteastiaan.
Anna haavan vuotaa, pese kohta vedellä ja saippualla ja desinfioi alkoholipitoisella aineella. Ota samana päivänä yhteyttä terveyskeskukseen, työterveyshuoltoon tai päivystykseen ja kerro, kenelle neula oli pistetty.
Vaihda neula lääkkeen vetämisen jälkeen, anna alkoholin kuivua, rentouta lihas, pistä nopeasti ja ruiskuta hitaasti. Jääkaappikylmän lääkkeen voi antaa lämmetä hetken huoneenlämmössä, jos pakkausseloste sen sallii.
Luer lock on ruiskun ja neulan kierteellinen liitäntä, jossa neula kierretään kiinni eikä se voi irrota ruiskutettaessa. Tavallisessa luer-liitännässä neula painetaan kiinni, mikä riittää useimpiin kotipistoksiin.
Päivämäärä, lääke, annos ja pistoskohta puolineen. Kun pistoksia on harvoin, päiväkirja estää pistämästä samaan kohtaan ja auttaa hoitajaa arvioimaan hoidon toteutumista.
Älä pistä uutta annosta omin päin. Kirjaa tapahtuma ja ota yhteyttä hoitavaan yksikköön tai apteekkiin, joka neuvoo lääkekohtaisesti, miten toimia.
Ruiskuja, neuloja, suodatinneuloja, injektiopyyhkeitä ja riskijäteastioita voi ostaa apteekeista ja hoitotarvikkeiden verkkokaupoista. Valikoimamme löytyy osastolta injektio ja näytteenotto, josta tuotteet toimitetaan kotiin.
Kotona pistäminen onnistuu turvallisesti, kun lääke on lääkärin määräämä, tekniikka on harjoiteltu hoitajan kanssa ja tarvikkeet ovat oikeat. Lihakseen pistettäessä tärkein yksittäinen tekijä on neulan pituus: Hotus-hoitosuosituksen mukaan neulan kärjen on yllettävä vähintään 5 mm lihaksen sisälle, ja ylipainoisella tarvitaan tavallista pidempi neula.
Itse pistettäessä ensisijainen kohta on reiden ulkosyrjä. Pakaraan pistettäessä käytetään pakaran sivua, ei pakaran takaosaa. Ihon alle pistetään lyhyellä neulalla ihopoimuun, ja pistoskohtaa vaihdellaan joka kerta.
Lasiampullista lääke vedetään suodatinneulalla, minkä jälkeen neula vaihdetaan pistosneulaan. B12-pistoksen tarvikkeet maksavat alle euron pistosta kohden.
Käytetty neula laitetaan heti riskijäteastiaan ilman suojusta, ja täysi astia viedään apteekkiin. Laajeneva punoitus, märkä, kuume tai raajan tunnottomuus ovat syitä ottaa yhteyttä hoitopaikkaan, ja hengitysvaikeus pistoksen jälkeen on syy soittaa 112.
Myydyimmät hoitotarvikkeet, kuten käsineet, taitokset ja injektiopyyhkeet, saat ensimmäisellä tilauksella 5 % halvemmalla. Tilaa uutiskirje, niin saat koodin heti.
ABENA Classic nitriilikäsine M, 100 kpl
ABENA kuitutaitos 7,5×7,5 cm, 100 kpl
Injektiopyyhe 3×3 cm, 100 kpl
Voit perua tilauksen milloin tahansa. Käsittelemme tietoja tietosuojaselosteen mukaisesti.
Tässä alennuskoodisi ensimmäiseen tilaukseesi:
Syötä koodi kassalla kohtaan Lisää kuponkeja. Koodi on voimassa yhden kerran.
Jatka ostoksille