Nopea toimitus 3-7 päivää
Kotimainen turvallinen verkkokauppa
Asiakaspalvelu myös puhelimitse ark. 9–16
Insuliinin pistäminen on monelle päivittäinen rutiini, joka opitaan nopeasti. Juuri siksi siihen hiipii huomaamatta tapoja, jotka heikentävät hoitotasapainoa: samaan kohtaan pistäminen, väärän kokoinen ruisku tai insuliinin säilyttäminen liian lämpimässä. Nämä eivät näy heti, vaan verensokerin selittämättömänä heittelynä viikkojen kuluessa.
Tässä oppaassa käydään läpi, miten insuliiniruisku valitaan, mitä yksiköt tarkoittavat, miten pistos annetaan, miksi pistoskohtaa pitää kierrättää ja miten insuliinia säilytetään oikein. Opas on tarkoitettu diabetesta sairastaville, omaishoitajille ja hoiva-alan työntekijöille.
Insuliini annostellaan yksikköinä (IU tai U), ei millilitroina. Suomessa käytössä oleva vahvuus on U100, mikä tarkoittaa, että yhdessä millilitrassa on 100 yksikköä insuliinia.
Insuliiniruiskun asteikko on painettu suoraan yksikköinä, joten annos luetaan sellaisenaan. Tavallisen injektioruiskun asteikko taas on millilitroina. Jos näitä sekoittaa, seuraukset ovat vakavat: 10 yksikköä on 0,1 millilitraa, joten tavallisella ruiskulla vedetty ”10” tarkoittaisi kymmenkertaista annosta.
Ruiskun koko valitaan tavanomaisen annoksen mukaan. Valitse pienin ruisku, johon annoksesi mahtuu. Pienemmässä ruiskussa yksikköviivat ovat kauempana toisistaan, jolloin annos on helpompi lukea ja mitata tarkasti. Tämä korostuu, jos näkö on heikentynyt tai kädet vapisevat.
| Ruiskun koko | Yksikköä | Kenelle sopii |
|---|---|---|
| 0,3 ml | 30 IU | Pienet annokset, lapset, tarkkuutta vaativat annokset. Asteikko on väljin. |
| 0,5 ml | 50 IU | Keskikokoiset annokset. Yleisin valinta aikuisilla. |
| 1,0 ml | 100 IU | Suuret annokset, insuliiniresistenssi. |
Jos annoksesi on esimerkiksi 22 yksikköä, 0,3 ml ruisku ei riitä ja 1,0 ml ruisku on tarpeettoman suuri. Silloin 0,5 ml on oikea valinta.
Insuliiniruiskussa neula on kiinteä osa ruiskua, joten pituus ja paksuus valitaan samalla kertaa. Insuliiniruiskujen vakiopituudet ovat 8 mm ja 12,5 mm, ja 8 mm on näistä selvästi yleisempi. Lyhyempiä 4-6 mm neuloja on saatavilla insuliinikynien neuloina, mutta ne eivät sovi ruiskuun.
| Neulan pituus | Missä käytössä | Huomioitavaa |
|---|---|---|
| 8 mm | Insuliiniruiskujen yleisin pituus | Sopii useimmille. Hoikalla käyttäjällä kannattaa nostaa ihopoimu tai pistää 45 asteen kulmassa. |
| 12,5 mm | Insuliiniruiskujen pidempi vaihtoehto | Suurempi riski, että insuliini päätyy lihakseen. Ihopoimu on yleensä tarpeen. |
| 4-6 mm | Vain insuliinikynien neuloina | Ei sovi ruiskuun. Kynää käytettäessä pistetään yleensä 90 asteen kulmassa ilman ihopoimua. |
Paksuus ilmoitetaan gauge-lukuna, ja insuliiniruiskuissa se on tyypillisesti 29G, 30G tai 31G. Mitä suurempi luku, sitä ohuempi neula ja sitä vähemmän pistos tuntuu. Lisää neulakoista kerrotaan injektioneulojen ja ruiskujen valintaoppaassa.
Koko valikoiman löydät insuliiniruiskuista. Kaikki ovat U100-ruiskuja.
Jos annokset ovat pieniä ja tarkkuus on tärkeää, kannattaa katsoa ruiskuja, joissa asteikko on puolen yksikön välein. Hoivayksiköihin ja kotihoitoon sopivat turvaruiskut, joissa neula suojautuu käytön jälkeen ja pistotapaturman riski pienenee.
Insuliini imeytyy eri nopeudella eri puolilta kehoa. Tämä on olennaista, koska sama annos voi vaikuttaa eri tavalla riippuen siitä, mihin se pistetään.
| Pistoskohta | Imeytyminen | Huomioitavaa |
|---|---|---|
| Vatsa | Nopein | Jätä navan ympäriltä muutaman senttimetrin alue vapaaksi. Yleisin kohta ateriainsuliinille. |
| Olkavarren ulkosyrjä | Melko nopea | Itse pistettäessä hankala ylettyä. Sopii hyvin, kun avustaja pistää. |
| Reiden etu- ja ulkosyrjä | Hitaampi | Käytetään usein pitkävaikutteiselle insuliinille. |
| Pakaran yläulkoneljännes | Hitain | Tasainen imeytyminen. Vaatii yleensä avustajan. |
Liikunta nopeuttaa imeytymistä pistosalueelta. Jos olet lähdössä lenkille, älä pistä juuri työskentelevään lihakseen, esimerkiksi reiteen ennen juoksua. Myös lämpö, kuten sauna, kuuma suihku tai lämpöpakkaus, nopeuttaa imeytymistä.
Jos samaan kohtaan pistetään toistuvasti, ihonalaiseen kudokseen voi kehittyä rasvakovettumia. Tätä kutsutaan lipohypertrofiaksi. Kovettuma tuntuu sormin kumimaisena, hieman koholla olevana alueena, ja se on usein kivuton, minkä vuoksi siihen tulee helposti pistettyä yhä uudelleen.
Ongelma on, että insuliini imeytyy kovettumasta epätasaisesti ja hitaammin. Seurauksena verensokeri heittelee ilman selvää syytä ja insuliiniannokset tuntuvat toimivan epäjohdonmukaisesti.
Insuliini on herkkä lämpötilalle. Väärin säilytetty insuliini menettää tehoaan, mikä näkyy selittämättömän korkeina verensokereina.
| Tilanne | Säilytys | Huomioitavaa |
|---|---|---|
| Avaamaton varasto | Jääkaapissa noin 2-8 celsiusasteessa | Ei jääkaapin takaseinää vasten, jossa neste voi jäätyä. Säilyy viimeiseen käyttöpäivään. |
| Käytössä oleva | Huoneenlämmössä | Käyttöaika avaamisen jälkeen on valmistekohtainen, tyypillisesti muutamia viikkoja. Tarkista pakkausseloste. |
| Pakkanen | Ei koskaan | Jäätynyttä insuliinia ei saa käyttää, vaikka se sulaisi. Rakenne on rikkoutunut. |
| Kuumuus ja auringonvalo | Vältettävä | Älä jätä autoon, ikkunalaudalle tai suoraan aurinkoon. |
| Matkalla | Käsimatkatavaroissa | Ruumaan ei koskaan, koska siellä voi jäätyä. Kylmälaukku pitkillä matkoilla. |
Kylmä insuliini pistää kirvelevämmin. Jos otat pullon jääkaapista, anna sen lämmetä huoneenlämpöiseksi ennen pistämistä. Älä lämmitä sitä vedessä, mikroaaltouunissa tai lämpöpatterilla.
Insuliinihoito ja verensokerin seuranta kulkevat käsi kädessä. Mittaustarvikkeista tärkeimmät ovat mittari, siihen sopivat liuskat ja lansetit.
Lansetin paksuus vaikuttaa tuntemukseen: ohuempi lansetti tuntuu vähemmän, mutta paksumpi tuottaa suuremman veripisaran. Tutustu lansetteihin ja verensokerimittareihin ja liuskoihin. Mittarin valinnasta kerromme tarkemmin verensokerimittarien oppaassa.
Käytetty insuliiniruisku ja lansetti ovat pistävää jätettä, joka ei kuulu sekajätteeseen. Ne kerätään riskijäteastiaan, joka on läpäisemätön ja tiiviisti suljettava.
Insuliinihoitoon liittyy aina liian matalan verensokerin mahdollisuus. Tavallisia ensioireita ovat vapina, hikoilu, sydämentykytys, nälkä, ärtyneisyys ja keskittymisvaikeus. Oireet voivat vaihdella yksilöllisesti, ja pitkään sairastaneella ne saattavat jäädä vaimeiksi.
Toimintaohje sovitaan aina hoitavan tahon kanssa. Yleisperiaate on, että matala verensokeri hoidetaan nopeasti imeytyvällä hiilihydraatilla ja tilanne tarkistetaan uudelleen lyhyen odotuksen jälkeen. Kotona ja hoivayksikössä kannattaa pitää nopeasti imeytyvää hiilihydraattia aina saatavilla, ja läheisten sekä työtovereiden on hyvä tietää, mistä se löytyy.
Kun insuliinia pistää joku muu kuin diabeetikko itse, korostuvat kirjaaminen ja yhdenmukaiset käytännöt. Pistoskohtien kierrätys ei toimi, jos jokainen työntekijä valitsee kohdan itse ja tieto edellisestä puuttuu.
Lääkehoidon kokonaisuudesta ja kirjaamisesta kerromme lisää lääkkeenjaon oppaassa.
Neulakokojen ja ruiskutyyppien tekniset erot käydään läpi injektioneulojen ja ruiskujen valintaoppaassa. Verensokerin seurannasta kerrotaan verensokerimittarien oppaassa.
Kotona tapahtuvan hoivan tarvikkeista kerrotaan kotihoidon oppaassa ja omaishoitajan tarvikeoppaassa.
Se tarkoittaa, että yhdessä millilitrassa on 100 yksikköä insuliinia. Suomessa käytetään U100-vahvuutta, ja insuliiniruiskujen asteikko on mitoitettu sen mukaan.
Ei. Tavallisen ruiskun asteikko on millilitroina ja insuliiniruiskun yksikköinä. Sekoittaminen johtaa vakavaan yliannostukseen, koska 10 yksikköä vastaa vain 0,1 millilitraa. Käytä aina U100-insuliiniruiskua tai insuliinikynää.
Pienin, johon tavanomainen annoksesi mahtuu: 0,3 ml eli 30 yksikköä, 0,5 ml eli 50 yksikköä tai 1,0 ml eli 100 yksikköä. Pienemmässä ruiskussa yksikköviivat ovat kauempana toisistaan ja annos on helpompi lukea tarkasti.
Insuliiniruiskuissa vakiopituudet ovat 8 mm ja 12,5 mm, ja 8 mm sopii useimmille. Lyhyempiä 4-6 mm neuloja saa insuliinikynien neuloina, mutta ne eivät sovi ruiskuun. Pidempi neula lisää riskiä, että insuliini päätyy lihakseen ja imeytyy liian nopeasti.
Insuliiniruiskun 8 mm neulalla ihopoimu kannattaa nostaa etenkin hoikalla käyttäjällä, ja 12,5 mm neulalla se on yleensä tarpeen. Insuliinikynän lyhyellä 4-6 mm neulalla pistetään useimmiten suoraan 90 asteen kulmassa ilman poimua. Noudata omaa ohjettasi.
Yleisimmät kohdat ovat vatsa, olkavarren ulkosyrjä, reiden etu- ja ulkosyrjä sekä pakaran yläulkoneljännes. Vatsasta insuliini imeytyy nopeimmin ja pakarasta hitaimmin.
Toistuva pistäminen samaan kohtaan aiheuttaa ihonalaisia rasvakovettumia eli lipohypertrofiaa. Kovettumasta insuliini imeytyy epätasaisesti, jolloin verensokeri heittelee ilman selvää syytä.
Kovettuma tuntuu sormin kumimaisena, hieman koholla olevana alueena ihon alla. Se on usein kivuton, minkä vuoksi siihen tulee helposti pistettyä toistuvasti. Tunnustele pistoalueet säännöllisesti.
Noin sormenleveys eli 2-3 senttimetriä riittää. Käytännöllinen tapa on jakaa alue lohkoihin ja käyttää yhtä lohkoa kerrallaan esimerkiksi viikon ajan.
Jotta insuliini ei valu takaisin ulos pistoskanavaa pitkin. Noin kymmenen sekunnin odotus mäntä pohjassa riittää yleensä.
Ei kannata. Hierominen nopeuttaa imeytymistä ennakoimattomasti, jolloin insuliini voi vaikuttaa odotettua nopeammin.
Sameissa valmisteissa vaikuttava aine laskeutuu seisoessaan pohjalle. Ilman sekoittamista annos ei vastaa aiottua. Pyörittele valmistetta rauhallisesti kämmenten välissä ja käännellen, älä ravista voimakkaasti.
Avaamattomat pakkaukset jääkaapissa noin 2-8 celsiusasteessa, ei takaseinää vasten. Käytössä oleva valmiste säilytetään huoneenlämmössä, ja käyttöaika avaamisen jälkeen on valmistekohtainen. Tarkista pakkausseloste.
Ei. Jäätymisessä valmisteen rakenne rikkoutuu eikä teho ole enää luotettava, vaikka se sulaisi. Jäätynyt insuliini hävitetään.
Jääkaappikylmä insuliini tuntuu pistettäessä epämiellyttävämmältä. Anna pullon tai kynän lämmetä huoneenlämpöiseksi itsestään, älä lämmitä sitä vedessä tai mikroaaltouunissa.
Aina käsimatkatavaroissa, ei koskaan ruumassa, koska siellä lämpötila voi laskea pakkasen puolelle. Pitkillä matkoilla ja kuumassa säässä kannattaa käyttää kylmälaukkua.
Ei. Se on steriili kertakäyttötuote. Neula tylsyy jo yhdellä käytöllä, mikä lisää kipua ja kudosvaurioita sekä kovettumien riskiä.
Käytetty lansetti tylsyy, jolloin pistos sattuu enemmän ja iho vaurioituu. Vaihda lansetti jokaisella mittauskerralla ja kierrätä myös sormia.
Sormenpään sivuun, ei keskelle, koska sivussa on vähemmän hermopäätteitä. Kierrätä sormia, jotta samat kohdat eivät kovetu. Pese kädet ennen mittausta.
Riskijäteastiaan, jonka saa yleensä apteekista tai hoitopaikasta. Täysi astia palautetaan sinne. Älä käytä lasipurkkia tai muovipulloa, koska ne eivät kestä pistoa. Tarkista oma paikallinen käytäntösi.
Älä pistä varmuuden vuoksi uutta annosta. Seuraa verensokeria tavallista tiheämmin ja ota yhteyttä hoitavaan tahoon tai apteekkiin ohjeen saamiseksi.
Tavallisia ensioireita ovat vapina, hikoilu, sydämentykytys, nälkä, ärtyneisyys ja keskittymisvaikeus. Oireet vaihtelevat yksilöllisesti. Toimintaohje sovitaan hoitavan tahon kanssa, ja nopeasti imeytyvää hiilihydraattia kannattaa pitää aina saatavilla.
Insuliinin antaminen on lääkehoitoa, joka edellyttää riittävää koulutusta ja yksikön lääkehoitosuunnitelman mukaista lupaa. Yksikön suunnitelma määrittelee vastuut ja osaamisen varmistamisen.
Insuliiniruiskussa asteikko on yksikköinä ja Suomessa käytetään U100-vahvuutta, joten tavallinen injektioruisku ei käy koskaan. Valitse pienin ruisku, johon annos mahtuu. Insuliiniruiskujen neulapituudet ovat 8 mm ja 12,5 mm, ja 8 mm sopii useimmille. Pistoksen jälkeen odota noin kymmenen sekuntia ennen neulan poistamista äläkä hiero kohtaa.
Tärkein pitkän aikavälin asia on pistoskohtien järjestelmällinen kierrätys, koska kovettumat aiheuttavat verensokerin heittelyä huomaamatta. Säilytä avaamaton insuliini jääkaapissa ja käytössä oleva huoneenlämmössä, äläkä koskaan käytä jäätynyttä valmistetta. Kun välineet ovat oikeat ja rutiini johdonmukainen, insuliinihoito on turvallista ja ennakoitavaa.
